Eilen aamulla, kun jouduin muuttamaan ja lisäämään lääkitystä, mietin taas kerran sitä, miten vanhat ihmiset pärjäävät usein kymmenien lääkkeiden kanssa. Itselleni tuottaa jo tuskaa ajatella, miten ne (lääkkeet) mahdollisesti reagoivat vatsassani toisiinsa, jos otan ne yhtäaikaa. Ei ole ihme, että vanhana ja sairaana tulee sitten kaikenlaisia yllättäviä ongelmia varsinkin jos pää ei enää toimi entiseen tapaan tai joutuu antamaan määräysvallan toiselle yhtä höperölle tai sellaiselle, joka ei edes välitä vanhuksen hyvinvoinnista.
Omasta mielestäni en ole oikeasti vielä vanhus ja päänikin toimii, joten työnsin ajatukset taka-alalle, kun olin lääkkeeni ottanut, syönyt puuroa mehukeiton kanssa, juonut kahvia ja syönyt jopa vielä yhden croissantin ja tietenkin nielaissut ravintolisäni ja vitamiinini. Niidenkin osalta olen miettinyt yhteisvaikutuksia ja palaan asiaan, kun kirjoitan foolihaposta.
Nimittäin eilen oli rajojen kokeilupäivä sikäli, että tiedossa oli pitempi ajomatka. Tällä kertaa lähdin ystäväni Kaarinan kanssa Sastamalaan, entiseen Vammalaan Vanhan kirjallisuuden päiville. Kun ajoin takaisin kotipihaan vähän ennen puolta yötä, autoni mittarissa oli 440,4 km. Kirjoitan toiseen blogiini reissusta. Minulla ei ollut koko päivän aikana jaksamiseni suhteen minkäänlaisia ongelmia ja kuljinkin ketterämmin. Olen todella onnellinen ja kiitollinen nykyisestä olotilastani, vaikka varmaan osakiitos kuuluu myös vihaamilleni lääkkeille.
Nyt aamulla nukuttuani vähän pitempään, jotta elimistöni vaatima 7,5 -8 tuntia tuli täyteen, en ole yhtään väsyneempi. Nukuin taas erinomaisen hyvin. Unenlahjoistani olen myös todella kiitollinen. Aamut kuitenkin on kiva viettää aina välillä omassa rauhassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti